Mitähän jos minusta olisikin tullut julkkis? Saisin poliitikoilta tekstareita, ilmaista samppanjaa ja kutsuja Helsingin yöelämän kuumimpiin kinkereihin, ehkä jopa sinne "salaisiin" naamiohuveihin, joihin eräskin daami oli deitiksi kaupan. Lehdet saisivat juttua aikaiseksi siitä, kun joku tulisi vastaan lentokentälle jostain Turkin Hawaiian Tropic-rusketuslomalta ja tie veisi samantien Helsingin yöelämään. Vastassa olisi joku "julkkis", josta lehdet muutama kuukausi kirjoitti, ollako vai eikö olla paksuna jollekin maajussille. Interesting.
Kirjoittaisin tietenkin sen kirjan, mikäli juontokeikoilta ehtisin.
Ehkä oma ammatinvalintani onkin ihan pielessä. Mutta ei 90-luvulla, kun ammatinvalintapsykologilla juostiin, vielä älytty tuollaista ammattia suositella. Jokohan ne ovat päivittäneet ammattilistansa?
Ei saa käsittää väärin, rakastan julkkiksia silloin, kun ovat tehneet jotain älyllistä/taiteellista julkisuutensa saavuttamiseksi. Ja Seiskalehdellä on oma funktionsa, sekin luetaan kun näppeihin saadaan, mutta kun niin moni media on tuota samaa tekstarisontaa täynnä, niin...
Televisiosta luopuminen oli ehkä virheliike. Nettilakko ja uutispimento olisi nyt se, mitä tämä pääkoppa kaipaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti