Jou-lu

Joulumieli saavutettu, lahjoja liikaa, enhän minä sellaisia ole ansainnut, sama laiska vätys kuin ennenkin. Kinkkukaan ei ole vinkuvaa, ja konvehdit sulaa suussa. Tämä olo onneksi aina on saavutettu, vaikka muutama hikipisara sitä ennen lentääkin.

Nauttikaa, hiljentykää, lukekaa kirjoja, nukkukaa. Puss o kram.

Joulumieltä, ja tut

Miksi juuri ennen joulua kaikkien pitää käydä hermoille niin pahasti? Keskustaan meno on henkinen itsemurha saman tien, ja joulutunnelmaan pääsyä ei edistä yhtään Kampin keskuksen edusta, jossa YLE:n rekasta kuuluu joku vähämielinen hoilotus, toisella puolella kärkkyy yli-innokas feissari ja sisälle päästyä kimppuun käyvät ne hemmetin kuolleen-minkä lie-meren kosmetiikka-ahdistelijat. Lisäksi ihmisillä on metrin mittainen kyy otsassa, kun pitäisi löytää ihmisille jotain paskaa joululahjaksi.

R-kioskilla saavutettiin ehkä päivän älykkäin kommentti: ykkösluokan merkit oli loppu, ja myyjä tarjoaa tilalle seuraavaa "kokoa", 1,40! Todella mielelläni maksankin kaksinkertaisen hinnan kuppaisten tiimarikorttien postittamisesta, ja kaiken lisäksi ne kortit lähtevät myöhässä rumentamaan ihmisten hyllyjä, joissa kaikki muut kortit on kuitenkin itse askarreltuja tai niissä vähintään komeilee jälkikasvun valokuva tonttulakki silmillä.

Ehkä tämä tästä. Viimeistään joulun jälkeen.

PS. Se on ihan normaalia, että ihmiset viettävät joulun yksin, kaksin tai isommalla porukalla. Kukin tyylillään.
PPS. Ne ihmiset, jotka saavat sen tiimari-kortin-irvikuvan - olette oikeasti rakkaita, vaikka ko. kortit näyttävät joskus siltä, että ne pitäisi postittaa vihamiehilleen.

Välitilinpäätös

Tänään iloitsen uudesta Miss Piggy-hupparistani ja päiväunista sekä olleesta ja menneestä tentistä. Ihmettelen, olenko taas seonnut, kun pakastedallaspullapussissa lukee 9 kpl, mutta itse pakkauksessa möllöttää 12 pullanraakiletta (sokerihiiri kiittää!). Otsasuoni pullistelee harva se päivä kierrätyksestä piittaamattomille ihmisille ja sille, kuinka opettajan pedagogiset opinnot ovat täynnä hyssyttämistä ja elämyksellisyyden korostamista, jottei niille oppilaille sitten vain tulisi ikinä paha mieli mistään eikä niiden tarvisi rasittaa aivojaan esim. ajattelulla.

Kymmenen vuotta sitten asuin Englannissa, työskentelin englannin kielellä, näin unia englanniksi, rakastuin englanniksi, sain henkisesti selkääni englanniksi, ja silti tekisin sen kaiken uudelleen jos voisin. Enemmän siellä opittiin elämästä kuin missään korkeakoulussa ikinä.

Kaksikymmentä vuotta sitten olin näsäviisas neljäsluokkalainen, jonka ympäristössä ei tapahtunut mitään liian hurjaa. Villeimpää imagoa taisi tavoitella yksi tyttöressu, joka nimesi itsensä punkkariksi pukeuduttuaan tavalliseen farkkutakkiin ja pyöreään IN Sisustus -rintamerkkiin.

Kolmekymmentä vuotta äitini valmistautui siihen, että mahansa viillettäisiin veitsellä halki seuraavana päivänä, koska minähän en ylösalaisin viitsinyt kääntyä, koska siinähän menee verikin päähän! Samasta itsepäisyydestä täytyisi pitää kiinni henkeen ja vereen. Kummasti kaikista vanhimmissa kuvissa näyttää jollain tavalla eniten itseltään. Kaikenlaisiin ihmisiinkin on matkan varrella ehtinyt törmäämään. On tullut petetyksi moneen kertaan ja itsekin käyttäytynyt välillä jokseenkin ikävästi. Valitettavasti vanhemmiten ystävyyssuhteet tuntuvat jäävän jalkoihin, kun pitää luoda uraa, pitää tehdä lapsia, pitää sisustaa, pitää sitä ja pitää tätä. Onneksi on muutama ihminen, jotka soittavat muutenkin kuin vain silloin kuin tarvitsevat jotain, ja joiden edestä itsekin myisi vaikka... jotain arvokasta. Onneksi on kirjallisuus, onneksi on musiikki. Onneksi Talent Suomi loppui kun se oli niin helvetin paska ohjelma.

Kohta nähdään, onko kolmekymppisenä kivaa!

Harmia maalista (tragedia kahdessa näytöksessä)

Joskus on vain sellaisia päiviä, että kaikki menee kertakaikkiaan pieleen. Silloin ei auta kuin toivoa, että se päivä olisi jo ohi. Perjantaina kaiken muun säätämisen lisäksi kaivoin vaatehuoneen ylähyllyltä asioita, niin eikös sieltä tule maalipurkki alas ja hajoa tuhannen kappaleiksi kokolattiamatolle. Onneksi oli vesiliukoista tavaraa ja Laseraakin siinä puolet, sitäpaitsi kokolattiamatto on edelleen vanhan asukkaan jäljiltä (yök), joten ehkä tuo vain jouduttaa remonttisuunnitelmia.

Mökillä Mussulla oli meneillään RC-auton (kirjoitetaanko se isolla vai pienellä? ei jaksa tarkistaa) muovisen korin maalausprojekti, ja siinäkin maali tarttui aluksi vähän sinne minne ei pitänyt. Maalaamisen avuksi tarkoitettu muovimaskihässäkkä irrotti mukanaan alla olevat maalaukset, joten jossain vaiheessa meinasi iskeä epätoivo koko projektin suhteen. Kori oli jo kerran menossa roskiin, mutta kun sellainenkin muovinkappale maksaa satasen tienoilla, niin ei viitsisi kovin monta koekappaletta maalata.

Mutta mieluummin noita maaliharmeja kuin että olisin ollut se henkilö, jonka "inhimillisestä virheestä" sattui se koko Nokian vesikatastrofi. Mahtoi olla reppanalla morkkis.

Sainsburys Economy bleach

Kymmenen vuotta sitten, ulkona harmaata, takana breakfast-dinner -työvuoro. Staff housen keittiössä humisee pesukone, jossa on vain yksi paita. Marisen mielessäni, että eipä ole kovin ekologinen tapa pestä pyykkiä, mutta pidän mölyt mahassani. Sohva on riekaleina, toinen pää haisee Restaurant Managerin jaloille. Asumme kämppiksinä, esimies ja alaiset, kaikki sulassa sovussa, esimiestä epäillään heti, kun joltain häviää rahaa tai ruokaa. Silvian pyykinpesuainepullosta on kadonnut tavaraa, kukas sitä on varastanut. Laita sinne pulloon valkaisuainetta joukkoon. Siinäpähän oppii varas, millaista jälkeä tulee pöllityllä aineella pestessä. Mutta Silvia ei laita, koska jos joku muu sattuu tarvitsemaan sitä, sitten menee senkin vaatteet pilalle. Logiikka pettää, mutta sydän on hyvä. Diana kuolee, katsotaan hautajaisia, tehdään pastaa tonnikala-tomaattikastikkeessa. Sytytän iltaisin kynttilän, Suomi on jossain, mutta minun elämäni on nyt täällä.

Savua himassa since day one, vai onko ne mahassa vietetyt päivät miinusmerkkisiä

Mikä on kuvottavin näky? Tai ainakin listan kärkipäässä?

Kätilöopiston ohi kun köröttelen bussilla harva se päivä, niin aina siinä ulko-oven edessä on räjähtämispisteessä olevia ihmisnaaraita - röökillä! Sairaalan vaaleansinisen aamutakin helmat lepattavat, kun pitää yksi tupakka vetäistä ennen kuin lähdetään puskemaan lasta maailmaan. Iljettävää, hyi saakeli.

Narkomaani- ja juopposynnyttäjiin en edes lähde taas puuttumaan, mutta nämä tupakkaäipät kun kuuluvat kaikin tavoin "normaalien" synnyttäjien piiriin. Kun pitää laittaa ne ala-arvoiset geeninsä eteenpäin, mutta mistään ei tarvitse luopua, ainakaan nikotiininhimosta.

Ja vaikka se lääkäri kuinka olisi sanonut, että parempi polttaa pari tupakkaa kuin olla raskaana hermostunut koko ajan, niin se näky on edelleen vastenmielinen!

Niinkin tärkeästä asiasta kuin tavarataloista

Niin sanottu säästämismaniani yrittää jatkua, mutta välillähän sitä on ostettava jotakin, esimerkiksi joululahjoja sekä etukäteissynttärilahjoja itselleen. Mutta sen verran vähemmän tuolla keskustassa on tullut ravattua (huom. sunnuntaina kävimme keskustassa A:n AUTOLLA, onko mokoma retard J. Pajunen nyt tyytyväinen, hä? Musta ainakin tuntui paaaljon porvarimmalta ja arvokkaammalta kun sai körötellä keskustassa vttustana.) , että silmät ovat auenneet muutamien ostosparat... siis ostoshelvettien todellisen luonteen näkemiseen.

Tämähän on taas mielipidekysymys, mutta koen suurta intohimoa (since today) vertailusta Stockmann vs. Sokos. Miksi ihmeessä en ole aiemmin asioinut enemmän viimeksi mainitussa? Osasyynä vuosia sitten oli Stockmannin tyhmä kanta-asiakaskortti, jonka köyhä opiskelija sai helposti ja sitten sillä saattoikin ostella kaikkea kivaa ja "tarpeellista", joita makseltiin sitten pitkään. No nythän löytyy tietenkin luottokorttiloita lompsasta, eihän niistä mihinkään pääse, mutta hyödyllisempiä sellaisia. Ja jotain ihqua bonustakin kertyy.

Tämä ei ole mikään mainos, eikä mulla ole ko. firmaan minkäänlaisia kytköksiä, mutta Sokoksella oleva tavara on selkeämmin esillä, ja sieltä löytyy normaalia, laadukasta kamaa. Ja siellä ei myydä mitään paskaa! Stokkalta viimeinen muistikuva on Hulliksilta, jossa aina kusetetaan keltamustilla hintalapuilla kuluttajaa pahemman kerran. (Been there, done that, bought the t-shirt.) Tavara varmaan viedään välillä outletiin ja tuodaan takaisin Hullujen päivien aikaan toiselle kierrokselle. Ihana ryppyinen neuletakki aitoa akryylia vain 79,95! Muropaketti nyt vain 2,65! (norm. 2,85)

Mulla ei ole mitään ylellisyyttä vastaan, eikä Stockmann ole suinkaan kalliimpi muita kaikessa, mutta kun se on sellaista pseudoylellisyyttä. Joko siellä vain etuillaan tai sitten tavallinen taatelintallaaja saa jotain kiksejä, kun pystyy ostamaan Galna dagareilta jotain "luksuskamaa".

Joku Very Posh Biscuit Factory: Unelmakauralehdykäiset 5,59 € (652 €/kg)
Teurastaja Makkonen: Tuore Porsaan peräfilee 16,666 € (16,668 €/kg)

Ylellisyyttä observoin mieluummin jossain Harvey Nicholsilla, kun sheikit pistää vähän puntia menemään. Täällä on kiva löytää mutkattomia, hyviä tuotteita ja palvelua. Joo ja Sokokselta saa sillä bonuskortilla hajuvesiäkin halvemmalla kuin laivalta (siellä vasta kallista onkin, mutta säästän ihmisiä enkä aloita paasaamista laivoista...)

.ppt

Strategiaa visioo missioo seuraavassa slidessa aukeaa koko homman juju. Tehostamme sitä muutamalla efektillä, nooooin liukuu seuraavan vuoden katteet lukuja, kuinka monta nollaa perässä? Sadat tuhannet sadattuhannet, yksi kerrallaan, tämän verran tuottoa, tämän verran voittoa, sitten voidaan ehkä puhua bonuksista. Vaikka ei näinä huonoina aikoina mitään bonuksia, toista se oli ennen, nyt ei ole mikään ala noususuhdanteessa, olkaa iloisia että teillä ylipäänsä on töitä. Välttäkää sitä punaista pohjaa esityksissä, ihmiset eivät jaksa seurata, ja niitä taustoja kannattaa sitten vaihdella. Viime vuoden tulos eri värisenä kuin ensi vuoden tavoitteet, tämä kvartaali on mennyt päin persettä, vaikka ääneen puhumme sivistyneesti vain pienestä notkahduksesta korjausliikkeestä toimenpiteistä. Fontti on asiallinen Arial 24 vaikka joku tunkee ruutuun Comic Sansia mukapiristävänä välipalana kertomaan tiimin innovaatiohenkisyydestä, tätä nappia klikkaamalla tulee nuolia jotka menevät uusiin visioihin innovaatioihin ja sieltä takaisin, voittamaton yhdistelmä, älkääkä yhtään huokailko siellä takapenkillä, kuulkaa sellaisia joilla on oikea motivaatio on jonossa oven takana, nuoria ja nälkäisiä, niille on opetettu uusia efektejä ja kuinka slide vaihtuu sillä tavalla, että takarivissäkin nauretaan.

Esitys on päättynyt.

Kelluntaa

Tänne se pallo prkl!




Tapaspöytä mökillä. Mustekala (punertava tavara) oli todella disgusting, muut ruoat mainioita.

Lähes kolmekymppinen ruumiini ei ole saanut liikuntaa tämän syksyn aikana läheskään tarpeeksi (lue: jumpassa käyty ehkä kerran), mutta eilen otin ja paransin tapani, ainakin tämän viikon osalta. Sillä kolmekymppispäiviin mennessä pitää olla UPEA ja kaikkee sellaista, ainakin silmäpussit nukuttu pois ja kampaajankin varasin. (kaksoisleuan pienemmäksi saaminen on vähän pidempi projekti, mutta asia kerrallaan...)

Uimahalliin vei siis tie iloisesti. Yöllä tuli vaan huomattua, että muija on vähän rapakunnossa! Heräsin siihen, että oikeaa kättä jomottaa oikein toden teolla, kun noin kilsan verran olin hinaillut itseäni sammakkotyylillä altaan päästä päähän. Uimahallit on kyllä saastaisia paikkoja, ei paljon kannata miettiä, minkälaista eritettä keneltäkin sinne altaaseen on päätynyt. Ja yksi asia siellä saa otsasuonen pullistumaan - nimittäin naisihmiset, jotka raahaavat noin 12-vuotiaat poikansa naisten pukuhuoneeseen! WTF?? Sitten nämä esipuberteettiset pojanklopit tuijottavat jokaista alastonta naiskroppaa joko haltioituneina tai kauhistuneina (en ole tehnyt analyysia). Onhan se varmaan kiusallista niillekin, jos mutsi pakottaa naisten puolelle. Ei kai sekään voi olla syynä, että jokaikisessä miesten pukuhuoneessa väijyisi joku pedofiili? Eihän sillä logiikalla kannata liikkua missään. Kaverin uimareissun kruunasi jonkun pojan kommentti äidilleen: "Toi nainen näyttää ihan mieheltä!" Se oli kuulemma juuri se kommentti, jonka haluaa kuulla alasti julkisessa pukukopissa vieraiden ihmisten keskellä. Tai sitten ei.

Kylpytiloissa oli kyllä liioittelematta laihin naisihminen, jonka oon koskaan nähnyt. Kirjaimellisesti luuranko, jolla oli vähän nahkaa luiden ympärillä. Naamasta ei erottanut, onko nainen parikymppinen vai nelikymppinen, niin kuopalla se oli. Mutta minkäs noille tekee? Ei voi oikein sanoakaan henkilökunnalle, että soittakaa joku hakemaan tuo sairaalaan ja letkuihin!

Ei pääse aamulla sängystä ylös, ei vaan pääse. Mutta tämä pimeä aika on muuten kyllä aika ihanaa. Ei tarvi esittää pirteää!

Hahaa! Heippa mussukkaiseni.

Tilu lilu lii! Uusi blogi, uudet metkut. Joskus pitää lähteä vanhoista kuvioista ja siirtyä, ainakin uuteen virtuaaliosoitteeseen. Jos kolomenkympin kriisistä selviää blogiosoitteen vaihtamisella, niin helpollahan sitä ihminen pääsee. Vanha blogi alkoi jo käydä tunkkaiseksi ja siinä oli kaiken lisäksi huonot feng shuit. Valitan täällä edelleen viallisista tuotteista, paskasta palvelusta ja luunpaloista kabanossimakkarassa. Ja ylistän vastaavasti kaikkea ihqua, kuten esimerkiksi Mussua, Mäksä-koiraa, mökkeilyä, matkustamista ja Kari Taalasmaata. Tästä linkistä voi tilata iltalukemiseksi, jos tätä sontaa haluaa joku vielä lukea.

Ensimmäisen postauksen kunniaksi voisin avautua siitä, miten erään lehden myyjä ahdisteli sähköpostilla tänään, kun peruin tilaukseni. Tarjosi halvemmalla hinnalla, mutta kommentoin, että uudet tilaajat saavat niin hyviä etuja, ettei kestotilaaminen kertakaikkiaan kannata. Sieltä tulee sitten perään taas meili, että johan minä sitä hintaa pudotin 15 euroa, eikös muka ole hyvä etu? Inha ahistelija, mokoma. Vaihdan kostoksi johonkin keski-ikäisten ihmisten julkaisuun.

Ai niin, ja kommentoida saa ja pitääkin.