Jou-lu

Joulumieli saavutettu, lahjoja liikaa, enhän minä sellaisia ole ansainnut, sama laiska vätys kuin ennenkin. Kinkkukaan ei ole vinkuvaa, ja konvehdit sulaa suussa. Tämä olo onneksi aina on saavutettu, vaikka muutama hikipisara sitä ennen lentääkin.

Nauttikaa, hiljentykää, lukekaa kirjoja, nukkukaa. Puss o kram.

Joulumieltä, ja tut

Miksi juuri ennen joulua kaikkien pitää käydä hermoille niin pahasti? Keskustaan meno on henkinen itsemurha saman tien, ja joulutunnelmaan pääsyä ei edistä yhtään Kampin keskuksen edusta, jossa YLE:n rekasta kuuluu joku vähämielinen hoilotus, toisella puolella kärkkyy yli-innokas feissari ja sisälle päästyä kimppuun käyvät ne hemmetin kuolleen-minkä lie-meren kosmetiikka-ahdistelijat. Lisäksi ihmisillä on metrin mittainen kyy otsassa, kun pitäisi löytää ihmisille jotain paskaa joululahjaksi.

R-kioskilla saavutettiin ehkä päivän älykkäin kommentti: ykkösluokan merkit oli loppu, ja myyjä tarjoaa tilalle seuraavaa "kokoa", 1,40! Todella mielelläni maksankin kaksinkertaisen hinnan kuppaisten tiimarikorttien postittamisesta, ja kaiken lisäksi ne kortit lähtevät myöhässä rumentamaan ihmisten hyllyjä, joissa kaikki muut kortit on kuitenkin itse askarreltuja tai niissä vähintään komeilee jälkikasvun valokuva tonttulakki silmillä.

Ehkä tämä tästä. Viimeistään joulun jälkeen.

PS. Se on ihan normaalia, että ihmiset viettävät joulun yksin, kaksin tai isommalla porukalla. Kukin tyylillään.
PPS. Ne ihmiset, jotka saavat sen tiimari-kortin-irvikuvan - olette oikeasti rakkaita, vaikka ko. kortit näyttävät joskus siltä, että ne pitäisi postittaa vihamiehilleen.

Välitilinpäätös

Tänään iloitsen uudesta Miss Piggy-hupparistani ja päiväunista sekä olleesta ja menneestä tentistä. Ihmettelen, olenko taas seonnut, kun pakastedallaspullapussissa lukee 9 kpl, mutta itse pakkauksessa möllöttää 12 pullanraakiletta (sokerihiiri kiittää!). Otsasuoni pullistelee harva se päivä kierrätyksestä piittaamattomille ihmisille ja sille, kuinka opettajan pedagogiset opinnot ovat täynnä hyssyttämistä ja elämyksellisyyden korostamista, jottei niille oppilaille sitten vain tulisi ikinä paha mieli mistään eikä niiden tarvisi rasittaa aivojaan esim. ajattelulla.

Kymmenen vuotta sitten asuin Englannissa, työskentelin englannin kielellä, näin unia englanniksi, rakastuin englanniksi, sain henkisesti selkääni englanniksi, ja silti tekisin sen kaiken uudelleen jos voisin. Enemmän siellä opittiin elämästä kuin missään korkeakoulussa ikinä.

Kaksikymmentä vuotta sitten olin näsäviisas neljäsluokkalainen, jonka ympäristössä ei tapahtunut mitään liian hurjaa. Villeimpää imagoa taisi tavoitella yksi tyttöressu, joka nimesi itsensä punkkariksi pukeuduttuaan tavalliseen farkkutakkiin ja pyöreään IN Sisustus -rintamerkkiin.

Kolmekymmentä vuotta äitini valmistautui siihen, että mahansa viillettäisiin veitsellä halki seuraavana päivänä, koska minähän en ylösalaisin viitsinyt kääntyä, koska siinähän menee verikin päähän! Samasta itsepäisyydestä täytyisi pitää kiinni henkeen ja vereen. Kummasti kaikista vanhimmissa kuvissa näyttää jollain tavalla eniten itseltään. Kaikenlaisiin ihmisiinkin on matkan varrella ehtinyt törmäämään. On tullut petetyksi moneen kertaan ja itsekin käyttäytynyt välillä jokseenkin ikävästi. Valitettavasti vanhemmiten ystävyyssuhteet tuntuvat jäävän jalkoihin, kun pitää luoda uraa, pitää tehdä lapsia, pitää sisustaa, pitää sitä ja pitää tätä. Onneksi on muutama ihminen, jotka soittavat muutenkin kuin vain silloin kuin tarvitsevat jotain, ja joiden edestä itsekin myisi vaikka... jotain arvokasta. Onneksi on kirjallisuus, onneksi on musiikki. Onneksi Talent Suomi loppui kun se oli niin helvetin paska ohjelma.

Kohta nähdään, onko kolmekymppisenä kivaa!

Harmia maalista (tragedia kahdessa näytöksessä)

Joskus on vain sellaisia päiviä, että kaikki menee kertakaikkiaan pieleen. Silloin ei auta kuin toivoa, että se päivä olisi jo ohi. Perjantaina kaiken muun säätämisen lisäksi kaivoin vaatehuoneen ylähyllyltä asioita, niin eikös sieltä tule maalipurkki alas ja hajoa tuhannen kappaleiksi kokolattiamatolle. Onneksi oli vesiliukoista tavaraa ja Laseraakin siinä puolet, sitäpaitsi kokolattiamatto on edelleen vanhan asukkaan jäljiltä (yök), joten ehkä tuo vain jouduttaa remonttisuunnitelmia.

Mökillä Mussulla oli meneillään RC-auton (kirjoitetaanko se isolla vai pienellä? ei jaksa tarkistaa) muovisen korin maalausprojekti, ja siinäkin maali tarttui aluksi vähän sinne minne ei pitänyt. Maalaamisen avuksi tarkoitettu muovimaskihässäkkä irrotti mukanaan alla olevat maalaukset, joten jossain vaiheessa meinasi iskeä epätoivo koko projektin suhteen. Kori oli jo kerran menossa roskiin, mutta kun sellainenkin muovinkappale maksaa satasen tienoilla, niin ei viitsisi kovin monta koekappaletta maalata.

Mutta mieluummin noita maaliharmeja kuin että olisin ollut se henkilö, jonka "inhimillisestä virheestä" sattui se koko Nokian vesikatastrofi. Mahtoi olla reppanalla morkkis.