tiistai 14. heinäkuuta 2009

A pole lot of love and excitement

Tästä voisi tulla tankotanssiblogi, kun sellaisen harrastuksen olen vanhoilla päivilläni keksinyt. Muutama olalletaputtelija on kannustanut, mutta myös kaiken maailman negatiivista länkytystä olen joutunut kuulemaan, ihan kuin en tietäisi että kyseinen laji on helvetin raskas. Työkaverin kommentti: "Sinäkö?" No mutta se tulikin sellaisesta suusta osastoa kun on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia, joten menköön toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mutta, edistystä tapahtuu ja tällä viikolla alkaa kakkostason tunnit. Tavoitteena on olla vuoden päästä aloittamisesta jo kohtuuhyvä, sitten voi hyvillä mielin irvistää kaikille epäilijöille että screw you, suckers! Ei voi kuin suositella lajia kaikille. Muutama psykologinen este (kuten päälläseisonta) on vielä voitettavana, mutta pieniä murheita ne.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Suomenlahden yli kiirii ikäväni Tallinnaan

Tuli taannoin käytyä Tallinnassa, oikein päiväristeilyllä. Hauska reissuntapainen uurastuksen lomassa, mutta koko paikka tuntui vähän aavekaupungilta - näytti siltä, ettei liikkeellä ole paikallisia eikä turisteja! Ainakaan siinä määrin kuin ennen. Vaikka vielä ei ole sesonki, niin kyllä syksyisin ja keväisinkin on aikaisemmin tungosta piisannut.

Monet liikkeet ammottivat tyhjyyttään. Hinnat on monesti kalliimpia kuin Suomessa, joten ei sinne kyllä tosiaan minkään edullisemman perässä kannata enää lähteä. Kaljan raahaaminenkin kostautuu viimeistään siinä vaiheessa kun joutuu kävelemään puolen kilometrin mittaisen tuubin laivasta satamaan.

Mutta mutta, isoimmat pyyhkeet lähtee kyllä Tallinkille. Ei siinä mitään, että melkein uudenkarhea Superstar-laiva osoittautui halvalla kyhätyksi, täysin persoonattomaksi kurkkupurkiksi, jossa muovimattojen saumat on joka paikassa jo teipattu ei-niin-esteettisellä keltamustalla teipillä, mutta näin ekotekoja suosivana aikana ei voi kuin ihmetellä, millainen määrä paskaa päätyy a) mereen, b) kierrättämättömänä kaatopaikalle (ainakin elättelen toiveita, että edes sinne).

Tallinkhan kaiketi päästää paskavetensä suoraan Itämereen. Ravintolassa kaikki, siis muovituopit, lasipullot ja muut roskat menevät samaan roskikseen kylmän rauhallisesti. Eikö sitä lasia edes voi kierrättää? En tiedä mitä baaritiskin takana tapahtuu, mutta aika monta pulloa varmaan päätyy pöydiltä mustiin jätesäkkeihin. Miten kaikki pienemmätkin toimijat tekevät asian eteen jotain ja tuo firma ei? Vai eikö ko. yrityksen asiakaskuntaa vaan kiinnosta, eli kukaan ei äänestä jaloillaan? En tiedä onko muut yhtään sen parempia, täytyisi tutustua asiaan uudelleen, vaikka onhan siitä juttua ollut lehdissäkin.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Mitähän seuraavaksi murehtisin

Jos jollain sekunnilla ei ole tuhatta asiaa pohdittavana ja murehdittavana vaan vain ehkä 999, niin jo alkaa käydä tukalaksi olo, kun kaikki on liian helppoa! Seesteisessä sunnuntaiaamussakin pitäisi olla tuhat rautaa tulessa. Tässä on kaksi tuntia aikaa ennen seuraavaa sovittua tekemistä, mitäs hittoa sitä tekisi?

Ja ehkä pitäisi priorisoida oikeita huolenaiheita - pätkääkään ei kiinnosta se, että esimerkiksi työtilanne on aika kusinen tällä hetkellä, mutta sen sijaan kamala into on tarkistaa, että kämppä on "siisti" ja että joka tavara on paikallaan. (tai no... niissä raameissa kun se on mahdollista)

Mutta tätä joutilaisuuttahan tässä on tavoiteltu pidemmän aikaa. En enää halua sopia kahvitreffejä kolmen viikon päähän, jos kaikilla muilla on kalenteri täynnä niin ei voi mitään! (ilmankos kukaan ei soittelekaan)

Ja onhan niitä kestoaiheita. Mutta graduahdistuksen hokeminen alkaa olla vähän so last year. Ja eikös sen luovuuden pitänyt kummuta joutilaisuudesta? Inspiraatiota odotellessa!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

What's it again my love? What's it again my love?

Hyvää uutta vuotta!

Ai mitenniin myöhässä? Kohta on ensimmäinen kvartaali (yyh...) mennyt ja nämä vuodet sen kun juoksee nopeampaa. Sitä mitä ennen mitattiin kuukausissa, mitataan nyt vuosissa. Vai pitäiskö itselläkin olla joku välitilinpäätös aina viikon välein? Niinhän työpaikoillakin mitataan myyntiä muutaman viikon tms. jaksoissa, ehkä sitä pitäisi kokoontua itsensä kanssa horisemaan aina joka toinen sunnuntai. Mitäs Riuku olet saanut aikaiseksi viimeisten viikkojen aikana? Ai gradu ei ole edistynyt yhtään? Mitä nuo ompelemattomat vaatteet vielä tekevät tuossa kasassa?

Vuoden ensimmäinen kuukausi meni keikkuessa Intian niemimaalla rinkka selässä. Hurjaa. Elinaika siellä lyheni kymmenellä vuodella, kun sitä saasteiden määrää ei voi kuvitellakaan, jollei ole käynyt toteamassa asiaa mm. Delhissä, jossa jatkolento Bangaloreen myöhästyi sen takia että ilmassa oli niin hirveät smogit! Kaikki lennot oli myöhässä tai peruttu.

Mutta se maa on kulttuurishokkia parhaimmillaan ja pahimmillaan, heti lentokentällä aseistettu vartija röyhtäisee aamun käyntiin, Suomessa moisesta tulisi pienet tuijotukset. Me lennosta väsyneinä (ja muutenkin, joutuisi ehkä vähän nauramaan tuolle joka tapauksessa) revettiin asialle, jolloin intialainen mummo mulkaisi pahasti. Siis mitä? Röyhtäillä saa, mutta sille ei saa nauraa?

Muutenkin aika häijyä katsoa, kun äijät on lentokentällä valmiusasennossa haulikot ojossa. Ja jokaisella roikkui sellainen olalla, jos ei juuri silloin näyttänyt tähtäävän ketään. Myöhemmin yhdellä juna-asemalla istuttiin naisten odotushuoneessa, ja naispuolinen vartija söi eväitään ja jutteli toisen naisen kanssa. Haulikko nojasi tuoliin, aika huoletonta meininkiä. Joku sarjamurhaaja olisi saanut sen aika helposti sen kähvellettyä ja murhattua ainakin 0,00000000000001 % Intian väestöstä, olettaen että siellä sisällä on muuta kuin paukkupatruunoita.

To be continued!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

TADAAA!!!!!

Förlåt, en ole kirjoitellut tänne aikoihin. Luulin jo kuolleeni ja kuopanneeni tämän, mutta ehei, eihän tällaista scheissen suoltamista voi lopettaa.

Joten palaan asiaan heti ens viikolla. Ensimmäisinä aiheina mm. Intia. Be there or be square! -> Pakko laittaa tuo, kun se on niin huono, mutta nyt taidan kuolla koko jutun huonouteen. Ihottuma tuosta sanonnasta ainakin nousi.

Pusipus!