Jos jollain sekunnilla ei ole tuhatta asiaa pohdittavana ja murehdittavana vaan vain ehkä 999, niin jo alkaa käydä tukalaksi olo, kun kaikki on liian helppoa! Seesteisessä sunnuntaiaamussakin pitäisi olla tuhat rautaa tulessa. Tässä on kaksi tuntia aikaa ennen seuraavaa sovittua tekemistä, mitäs hittoa sitä tekisi?
Ja ehkä pitäisi priorisoida oikeita huolenaiheita - pätkääkään ei kiinnosta se, että esimerkiksi työtilanne on aika kusinen tällä hetkellä, mutta sen sijaan kamala into on tarkistaa, että kämppä on "siisti" ja että joka tavara on paikallaan. (tai no... niissä raameissa kun se on mahdollista)
Mutta tätä joutilaisuuttahan tässä on tavoiteltu pidemmän aikaa. En enää halua sopia kahvitreffejä kolmen viikon päähän, jos kaikilla muilla on kalenteri täynnä niin ei voi mitään! (ilmankos kukaan ei soittelekaan)
Ja onhan niitä kestoaiheita. Mutta graduahdistuksen hokeminen alkaa olla vähän so last year. Ja eikös sen luovuuden pitänyt kummuta joutilaisuudesta? Inspiraatiota odotellessa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti