maanantai 8. syyskuuta 2008

Arki, here I come!

Loma on virallisesti ohi. Onneksi töitä riittää meille osa-aikatyöläisillekin, kun omat ja toisten rahat on tuhlattu Ranskanmaalla. Terkkuja muuten Madonnaltakin.

Muun muassa näistä asioista pitää kirjoittaa lähiaikoina (ei voi luottaa muistiinsa):

- reissu, reissu ja reissu
- Wall-E oli mahtava elokuva
- Sarah Palin on hirveä akka

Nyt en kuitenkaan jaksa kirjoittaa kuin häistä, joissa olin tässä hiljattain. Monenlaista ihanaa rinsessaa olen nähnyt morsiamena, ja aina puitteet ovat olleet hienoja, mutta maalaishääteemallaan this one had it all. Auringonkukkia, paikkana vanha koulu keskellä metsää, alkumaljat omasta marjapensaasta peräisin. Me like it.

Varmaan joku luuli, että päässäni viiraa, koska mölisin noin joka viides minuutti (enkä edes päihteiden alaisena), kuinka ehanaa kaikki on. Mutta kun vaan oli! Samalla toteutui myös pienimuotoinen luokkakokous, koska melko iso osuus synnyinpitäjästäni oli paikalla (no niin, taas vähän liioitellaan, mutta tajuatte pointin), lukioaikaisia ihmisiä. Hassua, missä sitä on kahdentoista vuoden aikana ehtinyt luuhaamaan. Onko sitä itse sama ihminen, joka luulee olevansa jotain ihan muuta, vai päin vastoin? Voiko 18 vuoden aikainen kotikunta lähteä ihmisestä, vaikka ihminen lähtee sieltä?

No joo, riittää kahden pennin keittiö"filosofia". Syksy tulee, oletko valmis? No en tod! Tarjoan lounaan sille joka keksii mulle hyvän gradun aiheen! Aikaa pari päivää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Anonyymi" kirjoittaa jälleen ja kumartaa syvään+kiittää kauniista sanoistasi. Ehanaa, että viihdyit! Tuntuu, että oikeasti ymmärsit pohjan ja tarkoituksen, jolla ne pippalot laitettiin. Harmittaa vaan, että sääukko päättikin laittaa sadetta sen auringonpaisteen sijaan. Ja auringonkukatkin olivat työn ja tuskan takana saada (viikko häiden jälkeen niitä olikin sitten pilvin pimein...).

Mutta mahtavinta ko. juhlissa olivat vieraat. Saada niin paljon rakkaita ihmisiä ympärilleen ja viettää mukavaa aikaa heidän kanssaan. Teidän kanssanne!! Toistan taasen itseäsi: ehanaa.

Ja pohdintaasi vielä: ei 18 vuotta niin vain saa elämästään pois ja sitä mukaa myöskään ei asuinpaikkaansakaan. Varsinkaan, jos kyseessä on kuitenkin 18 ensimmäistä ikävuottaan, jolloin oppii pohjan koko elämälleen.

Anonyymi kirjoitti...

My pleasure, "anonyymi"! Paparazzi laittaa fotoja tulemaan kunhan saa aikaiseksi :)