Miten kaiken lannistuksen keskellä voikaan yksi muistikuva korjata kaiken, tuosta noin vaan vikkelään.
Tallinna, krapula, helle, pimeä taksi satamaan. Hiki valuu, kuski on kaatanut päälleen jotain neuvostoliittolaista after shaven aatelia, mutta sepäs ei silti riitä poistamaan hien ja muiden eritteiden löyhkää. Radiosta raikaa Boy George ja Crying game.
Oi kuinka nämä parhaat muistot ovatkaan sofistikoituneita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti