perjantai 29. helmikuuta 2008

Weltschmerzt

Olen nähnyt taivaan. Se sijaitsee eteläisessä Helsingissä, ja siellä on ihania ihmisiä.

Samaan aikaan otsasuoni pullistelee toisaalla, kemiat eivät kohtaa. Negatiivisella energialla lämmittää yhden omakotitalon talven aikana, varsinkin kuin talvi on tällainen. Mutta niin hitto vie lämmittää kyllä sillä positiivisellakin.

No niin, riittää pseudofilosofinen sonta, tänään aion mennä katsomaan Junoa. Laskettelukausi alkoi lauantaina ja päättyi Mussun osalta samana iltana (vanha polvivaiva nosti päätään). Minä pääsin vasta alkuun, äkkilähtö Alpeille, anyone?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No pysyitkö hereillä ja millainen oli?

Anonyymi kirjoitti...

Joo, hieno oli! Suosittelen. Jopa Mussu, joka yleensä kattoo Transformers-tyylistä settiä, viihtyi mainiosti. Vaikka aihepiiri on niinkin lähellä omaa eloa kuin teiniraskaus I-D