tiistai 7. lokakuuta 2008

Lasse Pöystiä kuuntelemassa (tällä kertaa livenä!)

Käytiin eilen Lilla Teaternissa katsomassa Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä. Se on Lasse Pöystille kirjoitettu monologi, joka on arvosteltu niin moneen kertaan, ettei juonen toistamiselle liene tarvetta, mutta aivan ihana se oli kuitenkin. Oikeaa Teatteria. Nostalgiaa mukana tietenkin, olenhan sitä sukupolvea, joka on kasvanut Pöystin iltasatujen parissa. Suosittelen ehdottomasti!

Kummallinen keskustelu käytiin narikkajonossa kahden viidenkympin korvilla olevan naisen kesken:
Nainen 1: Minä soitan Asko Sarkolalle ja kysyn, saako hänen teatterissaan nauraa! (heristää sormea)
Nainen 2: Onneksi minä tunnen Asko Sarkolan. Vieläkö sä jaksat 52 vuoden iässä jauhaa tuota samaa? Äläkä heristä sormea tuolla tavalla!
Nainen 1: Minä olen 58!

Mistähän lienee ollut kyse, mutta ko. kissatappelu kuitenkin nähtiin. Lieneekö toinen nauranut liikaa??

Olen kyllä sellainen nostalgiapieru joka tapauksessa, ettei toista! Mutta lapsuus oli sitä aikaa kun julkkiksilla oli oikeasti jotain meriittejä - ne olivat kirjailijoita, näyttelijöitä, niitä näkyi televisiossa vain silloin kun ne osasivat tehdä jotain, joka on katsomisen arvoista. Tai no olihan kohujulkkiksia silloinkin, mutta suhde oli ehkä 1:500. Nykyään se on jotain ihan muuta. (Katson minäkin BB:tä ja seuraan Tuksun edesottamuksia, mutta sellaisen sosiaalipornon tarve kumpuaa... öö, raskaasta työstä, en minä tiedä. Teatterikäynti toimii puhdistajana aina välillä. Mutta sentään en tiedä eikä kiinnosta sen tarkemmin, kuka on Tissi-Mira!)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Asiaa! Lisää teatteria, vähemmän aivotonta (tai kieroutunutta) viihdettä! - J

Anonyymi kirjoitti...

Joo, ei se oo kuin siitä kiinni että saa varattua lippuja noihin... Siis aikaiseksi. Opiskelija pääsee hyvinkin edullisesti välillä, ja siellä on kuitenkin eläviä ihmisiä esiintymässä!