Suomenlahden yli kiirii ikäväni Tallinnaan

Tuli taannoin käytyä Tallinnassa, oikein päiväristeilyllä. Hauska reissuntapainen uurastuksen lomassa, mutta koko paikka tuntui vähän aavekaupungilta - näytti siltä, ettei liikkeellä ole paikallisia eikä turisteja! Ainakaan siinä määrin kuin ennen. Vaikka vielä ei ole sesonki, niin kyllä syksyisin ja keväisinkin on aikaisemmin tungosta piisannut.

Monet liikkeet ammottivat tyhjyyttään. Hinnat on monesti kalliimpia kuin Suomessa, joten ei sinne kyllä tosiaan minkään edullisemman perässä kannata enää lähteä. Kaljan raahaaminenkin kostautuu viimeistään siinä vaiheessa kun joutuu kävelemään puolen kilometrin mittaisen tuubin laivasta satamaan.

Mutta mutta, isoimmat pyyhkeet lähtee kyllä Tallinkille. Ei siinä mitään, että melkein uudenkarhea Superstar-laiva osoittautui halvalla kyhätyksi, täysin persoonattomaksi kurkkupurkiksi, jossa muovimattojen saumat on joka paikassa jo teipattu ei-niin-esteettisellä keltamustalla teipillä, mutta näin ekotekoja suosivana aikana ei voi kuin ihmetellä, millainen määrä paskaa päätyy a) mereen, b) kierrättämättömänä kaatopaikalle (ainakin elättelen toiveita, että edes sinne).

Tallinkhan kaiketi päästää paskavetensä suoraan Itämereen. Ravintolassa kaikki, siis muovituopit, lasipullot ja muut roskat menevät samaan roskikseen kylmän rauhallisesti. Eikö sitä lasia edes voi kierrättää? En tiedä mitä baaritiskin takana tapahtuu, mutta aika monta pulloa varmaan päätyy pöydiltä mustiin jätesäkkeihin. Miten kaikki pienemmätkin toimijat tekevät asian eteen jotain ja tuo firma ei? Vai eikö ko. yrityksen asiakaskuntaa vaan kiinnosta, eli kukaan ei äänestä jaloillaan? En tiedä onko muut yhtään sen parempia, täytyisi tutustua asiaan uudelleen, vaikka onhan siitä juttua ollut lehdissäkin.

Mitähän seuraavaksi murehtisin

Jos jollain sekunnilla ei ole tuhatta asiaa pohdittavana ja murehdittavana vaan vain ehkä 999, niin jo alkaa käydä tukalaksi olo, kun kaikki on liian helppoa! Seesteisessä sunnuntaiaamussakin pitäisi olla tuhat rautaa tulessa. Tässä on kaksi tuntia aikaa ennen seuraavaa sovittua tekemistä, mitäs hittoa sitä tekisi?

Ja ehkä pitäisi priorisoida oikeita huolenaiheita - pätkääkään ei kiinnosta se, että esimerkiksi työtilanne on aika kusinen tällä hetkellä, mutta sen sijaan kamala into on tarkistaa, että kämppä on "siisti" ja että joka tavara on paikallaan. (tai no... niissä raameissa kun se on mahdollista)

Mutta tätä joutilaisuuttahan tässä on tavoiteltu pidemmän aikaa. En enää halua sopia kahvitreffejä kolmen viikon päähän, jos kaikilla muilla on kalenteri täynnä niin ei voi mitään! (ilmankos kukaan ei soittelekaan)

Ja onhan niitä kestoaiheita. Mutta graduahdistuksen hokeminen alkaa olla vähän so last year. Ja eikös sen luovuuden pitänyt kummuta joutilaisuudesta? Inspiraatiota odotellessa!