perjantai 24. lokakuuta 2008

Il duce

Haudihou, children! Tilitysvaara! Ei ehkä kannata ottaa niin vakavasti. Paitsi että kannattaa, mutta esitän vaan, ettei tarvisi. Tätä kun jatkaisi muutaman rivin niin jo alkaisi vaikuttaa poliitikolta.

Oliskohan pitänyt sittenkin ilmoittautua ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin? Voisi vaikka tehdä jonkun vallankumouksen. Eikös se vähän siihen liity? Häh?

Anyways, jos minä saisin päättää asioista...

* Rakennettaisiin tietullit saman tien Helsinkiin johtavien valtaväylien päähän ja rahat suoraan joukkoliikenteelle! Jos junttimaasturissaan yksin matkustavaa paskamahaa ei purista maksaa vitonen tai kymppi per suunta yksityisautoilusta keskustaan, niin sehän hyödyttää vain kaikkia. (Jos siis niitä joukkoliikenteen hintoja vihdoin älyttäisiin laskea.) Suurkaupungin keskustaan ei yksityisautoilu kuulu, autoilkoon ihmiset vaikka niissä pääministerin puistoidylleissä tai vaikka Ideaparkin parkkipaikalla.

* Siitä puheen ollen, Sukarin Topilta pois valtuudet rakentaa enää yhtään Huono-Idea-Parkkia, jossa samat iänikuiset Lindeksit ja Kappahallit ei ainakaan toteuta uusia ideoita kuluttaa pennosiaan. No mutta jos sieltä löytyy jotain halpaa vaikka! Shoppailuvinkki: syön hattuni, jos Hemtexissä ei tälläkin hetkellä ole kaikki tuotteet vähintään -40 % alennuksessa.

* Suomalaisissa kouluissa pitäisi saada laulaa Suvivirttä kenenkään siitä loukkaantumatta. Riippumatta siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei, on edellä mainittu ja muut vastaavat jutut perinteenäkin arvokkaita.

* Työn tekeminen pitäisi tehdä kannattavaksi - työkykyisten ihmisten sohvalla vetelehtimistä ei pitäisi tukea. Jos ei saa koulutusta vastaavaa työtä, niin voi voi - on se kummallista, kun tietyt pellet eivät millään suostuisi koskemaan vaikkapa siivouskärryyn. Mars Mäkkäriin vääntämään ylikansallista hampparia niin kuin olis jo! Oppisitte oikean työn makuun.

* Samoin esim. Kaisaniemen puisto ja asematunneli pitäisi putsata tietynlaisista lieveilmiöistä - on se jumalauta ihmeellistä, että 2000-luvulla omassa kotikaupungissa on paikkoja, joita pitää vain välttää turvallisuussyistä. En nyt hengaisi ko. puistossa öisin muitenkaan kovin usein, mutta periaatteessa!

(Peeäs, olenko nyt rasisti?)

Kuinkahan monta ääntä näillä spekseillä saisi? Ainakin kaksi - oma ääni ja Mussu ehkä äänestäisi säälistä, paitsi että vielä ollaan eri kunnissa kirjoilla, joten ei sekään onnistu! Huonolta näyttää maailmankaikkeuden valtiaan ura.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Lasse Pöystiä kuuntelemassa (tällä kertaa livenä!)

Käytiin eilen Lilla Teaternissa katsomassa Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä. Se on Lasse Pöystille kirjoitettu monologi, joka on arvosteltu niin moneen kertaan, ettei juonen toistamiselle liene tarvetta, mutta aivan ihana se oli kuitenkin. Oikeaa Teatteria. Nostalgiaa mukana tietenkin, olenhan sitä sukupolvea, joka on kasvanut Pöystin iltasatujen parissa. Suosittelen ehdottomasti!

Kummallinen keskustelu käytiin narikkajonossa kahden viidenkympin korvilla olevan naisen kesken:
Nainen 1: Minä soitan Asko Sarkolalle ja kysyn, saako hänen teatterissaan nauraa! (heristää sormea)
Nainen 2: Onneksi minä tunnen Asko Sarkolan. Vieläkö sä jaksat 52 vuoden iässä jauhaa tuota samaa? Äläkä heristä sormea tuolla tavalla!
Nainen 1: Minä olen 58!

Mistähän lienee ollut kyse, mutta ko. kissatappelu kuitenkin nähtiin. Lieneekö toinen nauranut liikaa??

Olen kyllä sellainen nostalgiapieru joka tapauksessa, ettei toista! Mutta lapsuus oli sitä aikaa kun julkkiksilla oli oikeasti jotain meriittejä - ne olivat kirjailijoita, näyttelijöitä, niitä näkyi televisiossa vain silloin kun ne osasivat tehdä jotain, joka on katsomisen arvoista. Tai no olihan kohujulkkiksia silloinkin, mutta suhde oli ehkä 1:500. Nykyään se on jotain ihan muuta. (Katson minäkin BB:tä ja seuraan Tuksun edesottamuksia, mutta sellaisen sosiaalipornon tarve kumpuaa... öö, raskaasta työstä, en minä tiedä. Teatterikäynti toimii puhdistajana aina välillä. Mutta sentään en tiedä eikä kiinnosta sen tarkemmin, kuka on Tissi-Mira!)