Weltschmerzt

Olen nähnyt taivaan. Se sijaitsee eteläisessä Helsingissä, ja siellä on ihania ihmisiä.

Samaan aikaan otsasuoni pullistelee toisaalla, kemiat eivät kohtaa. Negatiivisella energialla lämmittää yhden omakotitalon talven aikana, varsinkin kuin talvi on tällainen. Mutta niin hitto vie lämmittää kyllä sillä positiivisellakin.

No niin, riittää pseudofilosofinen sonta, tänään aion mennä katsomaan Junoa. Laskettelukausi alkoi lauantaina ja päättyi Mussun osalta samana iltana (vanha polvivaiva nosti päätään). Minä pääsin vasta alkuun, äkkilähtö Alpeille, anyone?

Hyvää uutta vuotta!! (ai myöhässä? mitvit...)

Tuli palautetta, että olen vieläkin joululomalla. Mutta en ole asentanut kävijälaskuria eikä kukaan kommentoi mihinkään, niin tuumasin että eipä tässä kiirettä kirjoittaa kun en tiedä onko ihmiset löytäneet vanhasta osoitteesta tänne. Äh, hittoakos sillä väliä ja arvon ainakin kaksi lukijaa: ei tarvitse odottaa näin kauan seuraavaa postausta! Lukijoita on ainakin kaksi sielua - toinen peräänkuulutti uusia horinoita ja toinen ihmetteli muuten vaan, lienenkö enää hengissä ollenkaan.

Vuosi on lähtenyt sangen mainiosti käyntiin. Opiskelijaelämää! Työt painottuvat iltaan, mutta päivät ovat juuri sitä mitä elolta voi toivoa: pitkiä henkeviä lounaita, sulkapalloa ja kahvitaukoja luentojen lomassa.

Pikakelaus: tänä vuonna olen ehtinyt käydä Lontoossa, Tukholmassa, Roisín Murphyn keikalla (ihana Roisín!!) ja hmm... siinä ne tärkeimmät taisivat ollakin.

Boooooring, mutta kerron jotain meheviä paljastuksia heti ensi kerralla, mutta sormet syyhyää päästä siivoamaan. Että näinkin hurja perjantai-ilta!